Joskus saattaa kuitenkin olla kyse pelkästä väsymyksestä tai kiireestä, joka saa ihmisen unohtamaan yhteydenpidon muiden asioiden ollessa päällimmäisenä mielessä. Mikä on enemmän, kuin ymmärrettävää. Mutta alkuhuumasta arkeen siirtyminen on ilmeisesti alkamassa.. Huoh..
Itselläni on vielä edessä kova totutteleminen mahdollisiin tuleviin muutoksiin, koska huomaan edelleen epävarmuutta leijailevan ilmassa, jos yhteydenpito laantuu. Eniten siihen tulee kiinnitettyä huomiota vain silloin, kun on ollut erossa toisesta pidempään. Ikävä tempaisee mukaansa, kun odottaa kuulevansa toisesta ja sitten niin ei käykään, on naisen päässä oravanpyörä jo valmiina ottamaan vauhtia.
Mikä sitten on oikea määrä?
Vinkkinä miehelleni: Mietithän tarkkaan mihin minut totutat?! :) Sillä kaikki mikä on vähemmän, kuin aikaisemmin on naisen silmissä vähintäänkin hälyttävää! ;)
Hauskinta tässä on juurikin se kun minkään valtakunnan aihetta epävarmuudelle ei todellakaan ole. Se vain pääsee "unohtumaan", kun on ollut erossa. Kun taas nähdään ja näen toisen silmissä sen määrätietoisen ja rakastavan katseen on epävarmuus tipotiessään.
Ei aina vaan oo helppoa olla nainen, siihen kun on vielä lisämausteena kaikki naisten hormoonikohtaukset, on kakku kutakuinkin valmis.
Toisinaan miehiä käy ihan sääliksi, kun miettii mitä kaikkea nekin reppanat joutuu meiltä kestämään. Ei mahda olla helppoa. Oma valinta toki sekin.
Homoksikin voisi tietysti heittäytyä, mutta pesunkestävälle heterolle se voi olla aavistuksen hankalaa. :D
Tai no, mene ja tiedä siitäkin!
