Eilen käräti. Ja pahemman kerran.
Taas vaan kaikki pahaolo meinasi aloittaa lokeroitumisen ja se oli vain pakko saada ulos. Anteeksi siis kielenkäyttöni.
Nyt on jo kuitenkin aurinkoinen aamu ja lapset lähtevät kohta kohti keskisuomea. Itselläni alkaa lapsivapaa viikonloppu. Vieras käsite. Mutta kai siihenkin tottuu. Tätäkin on jo kuukaudenpäivät odoteltu ja suunniteltu, mutta eilinen muutti suunnitelmia rankalla kädellä. Joitakin suunnitelmia on, mutta niiden paikallaan pitävyydestä ei ole tietoa. Siispä kohti viikonloppua avoimin mielin. Ilman odotuksia, niin on kai vain parempi.
Pessimisti nostaa päätään ja optimisti poistuu pelikentältä.
Päivän muihin aiheisiin:
Mietin alkuun olisiko minusta pitämään blogia. Mistä tänne kirjoittaisin. Olisiko minulla kuitenkaan loppujenlopuksi mitään niinkään merkittävää sanottavaa, jotta sitä kannattaisi naputtaa lauseiksi. Ehkä. Ja eihän näitä ole pakko lukea. Ainahan sitä pääsee siirtymään seuraavaan blogiin jos tahtoo. :)
Toivon että tästä tulisi paljon avoimempi tapa kertoa omista ajatuksista kuin se että kirjoittaisin fb seinäni täyteen. Se kun tuntuu ihmisiä häiritsevän jos sinne liikaa kirjottaa. Muut huomanneet saman?
Olen aina ihaillut ihmisten kykyä kirjoittaa. Itselleni tämä puoli minusta avautui vasta kuin rakas ystäväni teki itsemurhan 8 kuukautta sitten. Kommunikointikeinot oliva vähissä.
En voinut huutaa ja karjua pahaa oloa pois, koska lapset olivat kotona ja itkeäkkään ei kokoaikaa voinut.
Ja voitte vain kuvitella mitä tulee kahden surevan ihmisen puhelinkeskustelusta.. Ei tasan mitään!
Ulvotaan ja rääytään puhelimen ääressä saamatta suusta yhtäkään selvää sanaa. Ääni värisee ja naama vuotaa räkää. Niiskutetaan kilpaa ja mutistaan epämääräisiä lauseita. Siispä kirjoittamalla toiselle murheistaan, oli suurempi todennäköisyys että viesti menee perille.
Siitä se kaikki sitten sai alkunsa.
Lukijoille tiedoksi. 15. päivä on aina huono päivä. Ja sen ympärillä alkaa varmasti olemaan kirjoitukset enemmän tai vähemän surua ja ahdistusta käsitteleviä. Ne päivät ovan vaikeita.
Kokeillaan mitä tästäkin tulee. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti